Luonnon antimista juoman valmistaminen 1p.

Tädää! 
Hivenaineita, A- ja C-vitamiineja ja antioksidantteja! Kuusenkerkässä eli kuusen nuorissa versoissa on millä mässäillä. Näimpä päätettiin Paten kanssa tarttua haasteeseen nimeltä KUUSENKERKKÄJUOMA!

No, ekaks vaan metsään ja muistutuksena kaikille, että kuusenkerkkien kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, eli näitä terveyspommeja ei parane kerätä kenen tahansa tiluksilta.

Kuusenkerkkäjuoman valmistusohje löytyi netin ihmeellisestä maailmasta. Tahtoisin itse lisätä yhden vinkin kuuman juoman pullotus vaiheeseen:

Kun pidät kiinni suppilosta, pidä huoli, ettei se oli liian tiiviisti pullon suulla. Jos suppilo on liian tiukka, he*vetin kuuma juoma pulppua suppilosta suoraan naamalle ja silmään!! Muista siis varmistaa, että pullosta pääsee ilmaa ulos jotain muuta reittiä, tai käytä suojalaseja ja naamaria.

Pullotuksen jälkeen maltti on valttia, sillä juoman tekeytymistä tuli käyttämämme ohjeen mukaan odottaa 3 vuorokautta. Lopputulos oli lopulta makunystyröitä hellivä ja maku muistutti hieman simaa. Luulen, että keräsimme kerkkiä hieman liian myöhään, sillä itse kerkän maku ei ollut niin vahva, kuin aikaisemmin maistamassani kuusenkerkkäjuomassa. Siltikin: NAMS! 

Unohtuneet herkut: Koskenlasku kumilautalla 2p.

Aallokkokoski on IV luokan koski, mutta Sami ehtii silti vilkutella!

Annika ja Noora reippaina Myllykosken kastelemina!

Basecamp Oulangan harjoittelun aikana pääsin useampaan otteeseen mukaan koskenlaskuun. Koskenlaskuretkiä on tarjolla helpommista I-II luokan koskia sisältävistä maisemaretkistä Villi K-18 retkeen, jossa puolestaan lasketaan II-IV luokan kosket.

Koskenlasku kumilautalla on asiakkaalle haastavinta henkisesti, sillä komennot ovat yksinkertaisia ja kippari hoitaa käskyttämisen ja ohjaa lauttaa takapenkiltä käsin. Tämän takia voinkin suositella tätä elämystä monen ikäisille ja kuntoisille hurjapäille! Tärkeintä on olla valppaana ja tunkea kumisaappaat kunnolla edessä olevan ponttoonin alle, sillä turvavöitä ei lajissa käytetä.

Ennen myllykoskea saattaa jänskättää..

Tärkeintä koskikipparille on kyky lukea koskia, sillä koskessa on tiedettävä mitä reittiä kannattaa kulkea. Kuljettaessamme lauttoja ilman asiakkaita Venäjän rajalle, pääsin oppimaan koskenlukutaitoa ja lautan ohjausta kokeneilta kippareilta helpoissa koskissa. Kitkajoen koskista helpoimmatkin ovat toisaalta haastavia, sillä ne ovat niin matalia, että koskenlasku on verrattavissa flipperiin kivien pilkottaessa pinnan tuntumassa. 

Kyl kelpaa hymyillä!

Parasta koskenlaskussa oli sen jatkuva vaihtelevuus. Mikään reissu ei ollut samanlainen kuin edellinen. 

Unohtuneet herkut: Koiravaljakkoajelu 1p.

Tää meinas päästä unohtumaan! Käytiin huhtikuussa luliryhmän kanssa ajelemassa huskyvaljakoilla, mikä oli uskomaton elämys! 

En ajatellut, että huskyajelu voisi olla niin hurjaa kuin se osottautui olemaan. Jaoimme ryhmämme pareihin ennen liikkeelle lähtöä ja nakitin ensimmäisen ajovuoron Venlalle itse istuessani rekeen. Kun lähdettii liikkeelle, yllätyin koirien vetovoimasta ja jännitin pystyssä pysymistä, sillä ajoreitti oli melko jäisessä kunnossa ja aiempia kokemuksia vastaavasta tilanteesta mulla ei ollut.

Puolessa välissä retkeä pidettiin breikki, jonka jälkeen vaihdoimme rooleja ja pääsin ajajaksi. Loppupeleissä tuntui, että oli melkein jännittävämpää istua kyydissä, sillä ajajalla on kuitenkin päätösvaltaa vauhdin ja kallistusten suhteen. Toisaalta saatoin myös jännittää enemmän kyydissä, sillä istumiseni ajottui retken alkupäähän, jolloin tietämättömyys luo vaaran tuntua. 

Kaiken kaikkiaan retki oli mieletön ja tekisin sen mielelläni uudestaan!

PS. HIMMEE KOIRAKUUME!

Sienestys 1p.

 Tätä sanotaan sienten metsästykseksi, tuttavallisemmin sienestämiseksi. Tarvitaan sanko, saappaat ja harrastukselle ominainen sieniveitsi, jonka toisessa päässä on terävä terä, toisessa pehmeä harja sienten putsaukseen.

Tänä vuonna lähettiin sieneen perinteiseen tapaan Villen mökille Padasjoelle. Aika oli otollinen kanttarellien metsästykseen, mikä passasi meikäläisellä täydellisesti, sillä ne on helpointa tunnistaa.

Saaliksen alku. Loppujen lopuksi yhteissaalis oli lähes kokonainen ämpäri!

TADAA!

Erilaisten keittimien käyttö 1p.

Sain kun sainkin käytettyä erilaisia keittimiä vuoden aikana! 

Ensimmäisestä kuvasta löytyy trangia, jonka käyttö oli minulle ennestään tuttua. Trangia on kevyt ja toimii esimerkiksi marinolilla, johon liittyy jännityselementti. Jos marinolit pääsee levähtämään safkavarastojen päälle, mätöt menee syömäkelvottomiksi.

Hetta-Pallas 2013

 Seuraavana esittelyvuorossa kaasukeitin. Tämäpä vasta keittimien aatelistoa! Kaasukeitin pääsi yllättämään pienuudellaan ja helppokäyttöisyydellään.

 Parasta kaasukeittimessä oli sen nopeus keittää vettä! Toisekseen käyttöä helpottaa yksinkertainen kaasuhana, jolla pystyy helposti säätelemään kokkaamisen volyymiä.

Kaasukeittimen kanssa voi myös valita mieleisensä kattilan. Toisaalta trangiassa taas on erittäin toimiva kattilasetti valmiina mukana. 

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä nostan esille vanhan kunnon nuotion. Nuotiossa on omanlaisensa tunnelma ja kahvitkin saa keitettyä suht nopeasti, kunhan uskaltaa laittaa pannun niin alas, että (isääni lainaten) "liekit nuolevat pannua". Nuotion ehdottomiin plussaominaisuuksiin kuuluu alati muotoaan muuttavat liekit, jotka vangitsevat kokin katseen kauneudellaan.

Polttopuiden hakkuu 1p.

No joo!
Oltiin vaeltamassa Urho Kekkosen kansallispuiston eteläosissa Nuorttin retkeilyreitillä 40km faijan ja broidin kanssa! 
Sepä vasta olikin hyvä reissu ja säitä piisas helteestä ukkoseen asti, vaikka reissu kesti vain 2 yötä. 

Duunattiin sielä sitten tottakai polttopuita ja tässä todistusaineisto myös meikäläisen osallistumisesta:

Still alive.
Kettu kuittaa.

Kajakilla pelastautumisharjoitus 2p.

Olen ennenkin harjoitellut kajakilla pelastautumista, joten Kuusamossa ollessamme päätin opettaa sen myös Paulalle. Pelastautuminen on huomattavasti helpompaa kaverin kanssa, joten alotettiin paripelastuksella. Paula ei ollut koskaan edes kaatunut kajakilla, joten jännityskäyrä oli koholla. Teimme ensin niin päin, että Paula oli pelastettava ja toisella kerralla kaadoin oman paattini. 

 Paripelastautuminen on helppoa, jos tietää mitä tekee. Ensin kaatunut paatti on saatava 90 asteen kulmassa nokka kohti pelastajan kajakin aukkoa.

. Tämän jälkeen yhteisvoimin se nostetaan pelastajan syliin. Helpoiten se onnistuu, kun kajakki on ensin käännetty oikein päin.

Sitten kajakista tyhjennetään vesiä pois. Pelastajan kannattaa kääntää kajakkia itseensä kohti, jotta näkee kajakin sisäisen vesitilanteen reaaliajassa. 

Tämän jälkeen kajakit asetetaan vierekkäin niin, että keulat ovat eri suuntiin. Pelastajan on vielä autettava pelastettavaa nousemaan takaisin kajakkiinsa tukemalla kaverin kajakkia aukon kohdalta. Pelastettavan on helppo nousta kajakkiin kiepsahtamalla niin, että hän asettaa ensiksi kaverista pois päin olevan jalan paikalleen ja käännähtää istumaan penkkiin.

Kokeilimme tottakai myös pelastautumista yksin. Yksin pelastautuminen on huomattavasti rankempaa, sillä vesiä tulee yrittää poistaa kajakista nostamalla sitä yksin vedessä ja samalla kääntämällä se oikeinpäin. Tämän jälkeen kajakkia lähestytään takaapäin kipuamalla, mikä on kriittinen vaihe. Yksin pelastautuessa kajakkiin jää usein paljon paljon enemmän vettä, mikä tekee siitä erittäin kiikkerän, joten kipuaminen on vaikeaa. Tässä kuvia vielä Paulan yksilösuorituksesta:

Ja lopputuuletus!!

Nukkuminen makuupussit yhdistettyinä 1p.

Tää piste on kyllä huvittavin listalla: Nukkuminen makuupussit yhdistettyinä. Löysin duunista makuupussit, missä luki toisessa L ja toisessa R, joten päättelin, että ne on yhdistettävää mallia. Otettiin ne Villen kanssa retkelle mukaan ja ekana iltana huomasin, että molemmat pussit oli saman puolen pusseja. Joku IDIOOTTI oli ne laittanu vääriin pusseihin.. 

Yhdistin ne silti ja sit nukuttiin! Oli kyl niin kylmä että taisin tunkee kokonaan Vilbertin pussiin.

Yks kuva saa riittää. Tässäki oon Villen puolella mutta makuupussit on yhdistetty!

Melontaretki 2p.

JUHUU!

Homma meni tällä kertaa näin: 

Ville päätti tulla moikkaamaan mua Kuusamoon, Oulangan kansallispuistoon, koska vietän täälä osan kesästä harjottelussa. Minä sen sijaan päätin, että on Villenki korkee aika päästä vaeltelemaan, joten painostin sen XXL:ään ostamaan ittelleen kunnon rinkkaa. Noh, jätkä ja rinkka pääs turvallisesti Kuusamoon, meiät heitettiin Hautajärven luontokeskukselle ja tavotteena oli kävellä sieltä Karhunkierrosta n. 60km Myllykoskelle asti. Puolessa välissä, Kiutakönkäällä, meikäläisellä kiukutteli kuitenkin se suruisen kuuluisa akillesjänne, joka aikoinaan oli kyllä heikoin paikka itse Herra Akilleellakin. 

Onni onnettomuudessa Kiutakönkäältä voi lipua Oulankajokea alas asti Jäkälämutkaan, joten soitin duuniin, että tuokaapa tänne mulle kanootti ni ei joudu alkaa itkee. Matkaa tulee yhteensä n. 25km ja joesta on noustava, kun Venäjän rajavyöhyke alkaa. Niimpä päästiin melontaretkelle! 

Kamppeet iskettiin mahtumisen mukaan kuivasäkkeihin, että jos kanootti keikkaa ni ei kastu ne kallisarvoisimmat (safkat!!! ja makuupussi!)

 

Aluksi melottiin Ville edessä ja mä takana, niin muistelin mieliin, miten kanoottia ohjataan. Jännitystä lisäsi se, etten ollut melonut ennen joessa. Selvittiin tietty kunnialla suvannoista ja tiukoista mutkista. 

Sitten vaihdettiin Ville taakse ja meikäläinen eteen.

Kuvasta ehkä on nähtävissä Villen melan käsittelytaidot..

Ei vaan, pienen alkuhämmästyksen jälkeen Villeki selvis loistavasti ohjailusta ja mä sain räpsittyä pari kuvaa.

Melottiin melkeen koko matka, mutta oltiin jo lähtiessä päätetty, että jäädään vielä yöksi rannalle. Vaihtoehtoina oli kaks eri laavua, joista ensimmäinen oli varattu.

Jatkettiin siis matkaa ja aurinkoki alko paistaa!

Loppupeleissä päädyttiin täydelliselle yöpymispaikalle. Kunnon hiekkasärkkä, lintujen laulua, tyhjä laavu, ilta-aurinko... MUTTA niin paljon hyttysiä, että en oo kyllä ikinä ennen nähny! Onhan niitä täälä ollu, mutta meiän spotti oli kyllä voittaja kaikista paikoista. Oltiin hyvin varustauduttu hyttyssavuilla, notskilla, offilla, vaatteilla, jne.. Kuitenkin varustautumisessa ei oltu huomioitu psyykkistä puolta, joten luulin että sekoon.

Onneks onneks onneks saatiin pidettyä ne paskiaiset pois teltasta. Oviaukkoki osotti suoraan aurinkoon, joten sisällä teltassa sain mielelle rauhan. Kummallista oli kyl kattoa sieltä, miten helvetisti niitä sääskiä olikaan. Sitten ne yhtäkkiä katos ku tuli liian kylmä?

Aamulla hyttyset palas, joten ku oottelin, että Ville pakkaa omia kamppeitaan, vetelin apostolin kyytiä pitkin hiekkasärkkää ja törmäsin pariin poroo! 5 km matkalla rajalle törmättiin poroihin melkeen joka särkällä. Aika löysästi näyttivät ottavan! 

Irie!

Kalan saanti ja perkaus 1p.

23.toukokuuta päätettiin lähteä Villen kanssa perinteiselle kalareissulle. Kalapaikkahan on tietysti salainen, mutta kerrotaan nyt silti, että Vihdintien varrelle ajettiin. Tästä lammesta on ennenkin käyty repimässä ahvenia, silloin tulos taisi olla 7-1 ja voittajana tietysti meitsi! Tällä kertaa napattiin Samppa mukaan retkelle, mutta ei se ehtinyt kauaa nauttia kalastuksesta joutuessaan kesän alusta tossun alle.

Homma oli sillä lailla haastavaa, että tossa lammen rannalla on noita (/&#%¤"¤%& puita! Muistan kyllä, että viime kerrallakin oli ongelmia varsinkin ton nuoren pihlajan kanssa, joten tällä kertaa yritin ottaa rauhallisemmin.

Herkullinen sää ja herkullinen saalis

YAM!

Noh, tällä kertaa repästiin suuremmat luvut, mutta palkintopallille ei noussut kumpikaan, koska seottiin laskuissa, kun intoiltiin. Tässä ois esillä saalis ->

Perkeleen perkaus.

Kalastushan on se helpompi osio meikäläiselle ja varmaan monelle muullekin. Onneksi viime kesänä otin härkää sarvista ja perkasin ensimmäistä kertaa elämässäni kalan. Silti se on mun mielestä edelleenkin puistattavaa hommaa, mutta kyllä siihen pystyy ku laittaa silmät kiinni välillä.

Ateriakokonaisuutena oli uusia perunoita, pannulla paistettuja ahvenia ja raikasta salaattia. Tästä upeudesta ei ole kuvaa, sillä nälkä oli SUURI.

Ei huono kesän ekaks kalareissuks!

Pulp.

Kasvien tunnistusretki 1p.

Noniin! Löysin sisäisen Hemulini! Puhutaan nyt siis kasvitieteilijä puolesta, en todellakaan laittanut mekkoa päälle tähän tehtävään. 

On tässä tullut kuljettua landella ja metsässä ja oon bongaillut siinä samalla sitten erilaisia kasveja. Päätin koota tähän nyt parhaat kuvat ja komeimmat kasvit, koivut ja kuuset voi tsekata sitten kotimaisemista. 

Kielo, Convallaria majalis, löytyi korvasienten metsästysreissulla Padasjoella. Korvasieniä löytyi yksi syöty yksilö, joten keskityin luonnon muuhun antiin ja kieloja näytti riittävän vaikka millä mitalla! 
Tämä parsakasvien heimoon kuuluva kaunotar saattaa kasvaa jopa 25 sentin mittaiseksi, mutta sen tyvellä on aina vain 2 teräväkärkistä lehteä. Kielon kukat ovat kellomaisia, valkoisia ja kukinto on yleensä 6-12 kukkainen toispuolinen terttu. Kielo on suomalaiseen makuun yksinkertainen niin muodoltaan kuin väreiltään, joten tieto kansalliskukaksi valitsemisesta vuonna 1982 ei päässyt yllättämään. Kieloa esiintyy useimmiten Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta erillisesiintymiä on jopa Utsjoella saakka. Aikamoinen sissi!

Sammalet

Hetehiirensammal, Bryum weigelii, ja karhunsammal, Polytruchum juniperinum, löytyivät sulassa sovussa Oulangan kansallispuistosta Kuusamosta. 
Sammalet ovat kiehtova kasvikunnan alakunta, sillä niiden elämäntyylissä on jotain muista kasveista eroavaa. Niillä ei ole juuria, eikä johtojänteitä, vaan ne ottavat tarvitsemansa veden ja ravinteet osittain ulkopintansa läpi. Ne ovat myös erittäin vanha kasviryhmä, sillä ne tunnetaan jo 200 miljoonan vuoden takaa. Niitä on vaikea tunnistaa, mutta uskon löytäneeni näille sammalille oikeat nimet.. Mitäköhän sanoisi tähän aito Hemuli? 

Joka tapauksessa: Usein sammalia ei edes huomaa, kun niihin on niin tottunut. Tällä kertaa kumarruin kuitenkin tarkastelemaan metsän mattoa vähän tarkemmin ja läheltä katsottuna näistä sammalista tulee melkein sademetsämainen vaikutelma. Ehkä se johtuu itiöpesäkkeistä, jotka kurottelevat kohti korkeuksia tai kirkkaan vihreästä väristä, mutta jotain maagista näissä kahdessa kuvassa esiintyvässä sammalessa nyt vaan on! 

Lakka

Lakka eli hilla eli suomuurain, Rubus chamaemorus, kiinnitti huomioni myöskin Oulangan kansallispuistossa Kuusamossa. Niinkuin rakkaalla lapsella, myös tällä kasvilla on monta nimeä ja lakalla viitataan usein myös kasvin tuottamaan upean oranssiin marjaan. 
Tämä vatukoiden sukuun kuuluva ruohovartinen kasvi on sopeutunut lyhyeen kasvukauteen ja on näin ollen monivuotinen. Heinä-elokuussa kypsyvä marja on aromaattinen ja terveysvaikutuksiltaan tunnettu ilmestys. Se sisältää runsaasti kuituja sekä A-, E- ja C-vitamiineja. C-vitamiinipitoisuus on jopa 2-4 kertainen appelsiiniin verrattuna! Lakassa on myös B-ryhmän vitamiineja, kivennäisaineita, fenolihappoja ja flavonoideja.