Kalan saanti ja perkaus 1p.

23.toukokuuta päätettiin lähteä Villen kanssa perinteiselle kalareissulle. Kalapaikkahan on tietysti salainen, mutta kerrotaan nyt silti, että Vihdintien varrelle ajettiin. Tästä lammesta on ennenkin käyty repimässä ahvenia, silloin tulos taisi olla 7-1 ja voittajana tietysti meitsi! Tällä kertaa napattiin Samppa mukaan retkelle, mutta ei se ehtinyt kauaa nauttia kalastuksesta joutuessaan kesän alusta tossun alle.

Homma oli sillä lailla haastavaa, että tossa lammen rannalla on noita (/&#%¤"¤%& puita! Muistan kyllä, että viime kerrallakin oli ongelmia varsinkin ton nuoren pihlajan kanssa, joten tällä kertaa yritin ottaa rauhallisemmin.

Herkullinen sää ja herkullinen saalis

YAM!

Noh, tällä kertaa repästiin suuremmat luvut, mutta palkintopallille ei noussut kumpikaan, koska seottiin laskuissa, kun intoiltiin. Tässä ois esillä saalis ->

Perkeleen perkaus.

Kalastushan on se helpompi osio meikäläiselle ja varmaan monelle muullekin. Onneksi viime kesänä otin härkää sarvista ja perkasin ensimmäistä kertaa elämässäni kalan. Silti se on mun mielestä edelleenkin puistattavaa hommaa, mutta kyllä siihen pystyy ku laittaa silmät kiinni välillä.

Ateriakokonaisuutena oli uusia perunoita, pannulla paistettuja ahvenia ja raikasta salaattia. Tästä upeudesta ei ole kuvaa, sillä nälkä oli SUURI.

Ei huono kesän ekaks kalareissuks!

Pulp.

Kasvien tunnistusretki 1p.

Noniin! Löysin sisäisen Hemulini! Puhutaan nyt siis kasvitieteilijä puolesta, en todellakaan laittanut mekkoa päälle tähän tehtävään. 

On tässä tullut kuljettua landella ja metsässä ja oon bongaillut siinä samalla sitten erilaisia kasveja. Päätin koota tähän nyt parhaat kuvat ja komeimmat kasvit, koivut ja kuuset voi tsekata sitten kotimaisemista. 

Kielo, Convallaria majalis, löytyi korvasienten metsästysreissulla Padasjoella. Korvasieniä löytyi yksi syöty yksilö, joten keskityin luonnon muuhun antiin ja kieloja näytti riittävän vaikka millä mitalla! 
Tämä parsakasvien heimoon kuuluva kaunotar saattaa kasvaa jopa 25 sentin mittaiseksi, mutta sen tyvellä on aina vain 2 teräväkärkistä lehteä. Kielon kukat ovat kellomaisia, valkoisia ja kukinto on yleensä 6-12 kukkainen toispuolinen terttu. Kielo on suomalaiseen makuun yksinkertainen niin muodoltaan kuin väreiltään, joten tieto kansalliskukaksi valitsemisesta vuonna 1982 ei päässyt yllättämään. Kieloa esiintyy useimmiten Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta erillisesiintymiä on jopa Utsjoella saakka. Aikamoinen sissi!

Sammalet

Hetehiirensammal, Bryum weigelii, ja karhunsammal, Polytruchum juniperinum, löytyivät sulassa sovussa Oulangan kansallispuistosta Kuusamosta. 
Sammalet ovat kiehtova kasvikunnan alakunta, sillä niiden elämäntyylissä on jotain muista kasveista eroavaa. Niillä ei ole juuria, eikä johtojänteitä, vaan ne ottavat tarvitsemansa veden ja ravinteet osittain ulkopintansa läpi. Ne ovat myös erittäin vanha kasviryhmä, sillä ne tunnetaan jo 200 miljoonan vuoden takaa. Niitä on vaikea tunnistaa, mutta uskon löytäneeni näille sammalille oikeat nimet.. Mitäköhän sanoisi tähän aito Hemuli? 

Joka tapauksessa: Usein sammalia ei edes huomaa, kun niihin on niin tottunut. Tällä kertaa kumarruin kuitenkin tarkastelemaan metsän mattoa vähän tarkemmin ja läheltä katsottuna näistä sammalista tulee melkein sademetsämainen vaikutelma. Ehkä se johtuu itiöpesäkkeistä, jotka kurottelevat kohti korkeuksia tai kirkkaan vihreästä väristä, mutta jotain maagista näissä kahdessa kuvassa esiintyvässä sammalessa nyt vaan on! 

Lakka

Lakka eli hilla eli suomuurain, Rubus chamaemorus, kiinnitti huomioni myöskin Oulangan kansallispuistossa Kuusamossa. Niinkuin rakkaalla lapsella, myös tällä kasvilla on monta nimeä ja lakalla viitataan usein myös kasvin tuottamaan upean oranssiin marjaan. 
Tämä vatukoiden sukuun kuuluva ruohovartinen kasvi on sopeutunut lyhyeen kasvukauteen ja on näin ollen monivuotinen. Heinä-elokuussa kypsyvä marja on aromaattinen ja terveysvaikutuksiltaan tunnettu ilmestys. Se sisältää runsaasti kuituja sekä A-, E- ja C-vitamiineja. C-vitamiinipitoisuus on jopa 2-4 kertainen appelsiiniin verrattuna! Lakassa on myös B-ryhmän vitamiineja, kivennäisaineita, fenolihappoja ja flavonoideja.

Avantouinti 1p.

23. huhtikuuta oli aika heittää hyvästit jälleen pitkään kasvatetulle talviturkille. Ehei, en puhu Venuksen tuomasta säärten sileydestä vaan hyytävän kylmästä pulahduksesta Rovaniemellä. Luontoliikan ryhmämme sai kokea yllätyksen "kylpyläretkellä", kun opettajamme veikin meidät luonnon omaan kylmäaltaaseen. Opemme talutti meidät avannolle turvavaljaissa kuin koirat konsanaan  ja jokainen vuorollamme kävimme pulahtamassa virkistävässä vedessä. Suorituksien välillä oli valtavat erot; itse esitin kovista ja sukelsin heti veteen päästyäni. Esitys ei mennyt varmaankaan täysillä läpi, sillä kylmä vesi sai hengityksenkin salpaantumaan ja lisäksi totesin darran hävinneen heti kun henki taas pihisi. Oli kyllä loistava kokemus, saunaa jäin kyllä vähän kaipaamaan! 

Avantouinnista ei tullut napsittua kuvia, joten korvaan puutteen tällä: Hassu kuva, missä Daddy nauttii munkista!