JUHUU!
Homma meni tällä kertaa näin:
Ville päätti tulla moikkaamaan mua Kuusamoon, Oulangan kansallispuistoon, koska vietän täälä osan kesästä harjottelussa. Minä sen sijaan päätin, että on Villenki korkee aika päästä vaeltelemaan, joten painostin sen XXL:ään ostamaan ittelleen kunnon rinkkaa. Noh, jätkä ja rinkka pääs turvallisesti Kuusamoon, meiät heitettiin Hautajärven luontokeskukselle ja tavotteena oli kävellä sieltä Karhunkierrosta n. 60km Myllykoskelle asti. Puolessa välissä, Kiutakönkäällä, meikäläisellä kiukutteli kuitenkin se suruisen kuuluisa akillesjänne, joka aikoinaan oli kyllä heikoin paikka itse Herra Akilleellakin.
Onni onnettomuudessa Kiutakönkäältä voi lipua Oulankajokea alas asti Jäkälämutkaan, joten soitin duuniin, että tuokaapa tänne mulle kanootti ni ei joudu alkaa itkee. Matkaa tulee yhteensä n. 25km ja joesta on noustava, kun Venäjän rajavyöhyke alkaa. Niimpä päästiin melontaretkelle!
Kamppeet iskettiin mahtumisen mukaan kuivasäkkeihin, että jos kanootti keikkaa ni ei kastu ne kallisarvoisimmat (safkat!!! ja makuupussi!)
Aluksi melottiin Ville edessä ja mä takana, niin muistelin mieliin, miten kanoottia ohjataan. Jännitystä lisäsi se, etten ollut melonut ennen joessa. Selvittiin tietty kunnialla suvannoista ja tiukoista mutkista.
Sitten vaihdettiin Ville taakse ja meikäläinen eteen.
Kuvasta ehkä on nähtävissä Villen melan käsittelytaidot..
Ei vaan, pienen alkuhämmästyksen jälkeen Villeki selvis loistavasti ohjailusta ja mä sain räpsittyä pari kuvaa.
Melottiin melkeen koko matka, mutta oltiin jo lähtiessä päätetty, että jäädään vielä yöksi rannalle. Vaihtoehtoina oli kaks eri laavua, joista ensimmäinen oli varattu.
Jatkettiin siis matkaa ja aurinkoki alko paistaa!
Loppupeleissä päädyttiin täydelliselle yöpymispaikalle. Kunnon hiekkasärkkä, lintujen laulua, tyhjä laavu, ilta-aurinko... MUTTA niin paljon hyttysiä, että en oo kyllä ikinä ennen nähny! Onhan niitä täälä ollu, mutta meiän spotti oli kyllä voittaja kaikista paikoista. Oltiin hyvin varustauduttu hyttyssavuilla, notskilla, offilla, vaatteilla, jne.. Kuitenkin varustautumisessa ei oltu huomioitu psyykkistä puolta, joten luulin että sekoon.
Onneks onneks onneks saatiin pidettyä ne paskiaiset pois teltasta. Oviaukkoki osotti suoraan aurinkoon, joten sisällä teltassa sain mielelle rauhan. Kummallista oli kyl kattoa sieltä, miten helvetisti niitä sääskiä olikaan. Sitten ne yhtäkkiä katos ku tuli liian kylmä?
Aamulla hyttyset palas, joten ku oottelin, että Ville pakkaa omia kamppeitaan, vetelin apostolin kyytiä pitkin hiekkasärkkää ja törmäsin pariin poroo! 5 km matkalla rajalle törmättiin poroihin melkeen joka särkällä. Aika löysästi näyttivät ottavan!
Irie!
